Ihmiseläimen lajityypilliset käyttäytymistarpeet

Pysyäkseen terveenä, hyvinvoivana ja tasapainoisena kanan on saatava nokkia. Sian on saatava tonkia. Kissan on saatava jahdata hiiriä tai hiirien puuttuessa vaikka palloja. Koiran on saatava kulkea hajujen perässä, kaluta ja pureskella. Hevosen on saatava laiduntaa kavereiden kanssa, tai jollei laidun kasva, on tärkeää, että hevonen voi napsia korsia maasta omalla tahdillaan ja pureskella niitä rauhassa monta kertaa päivässä.
Eläintieteessä puhutaan lajityypillisistä käyttäytymistarpeista. Eläintieteilijä, tietokirjailija Helena Telkänrannan mukaan kaikkien kotieläinten luonnonvaraisten kantamuotojen käyttäytymisessä on tiettyjä osia tai toimintoja, jotka ovat kyseiselle eläimellä aivan välttämättömiä. Jos eläin ei saa toteuttaa näitä käytöksiä, se ei voi hyvin eikä pysy tasapainossa. Eläimellä on sisäsyntyinen tarve ja motivaatio toteuttaa näitä tarpeita. Ne ovat välttämättömiä, jotta eläimen aivokemia pysyy tasapainossa. Tärkeiden välittäjäaineiden, kuten serotoniinin ja dopamiinin eritys on riippuvaista eläimen omalle lajilleen ominaisten käyttäytymistarpeiden toteuttamisen mahdollisuudesta. Voidaan siis ajatella, että lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteutuminen muodostaa eläimen mielenterveyden perustan.
Olen vuosia ihmetellyt, miksei ihmispsykiatriassa juurikaan puhuta lajityypillisistä käyttäytymistarpeista. Myös ihminen on yksi eläinlaji muiden joukossa. Myös meillä on esihistoriastamme juontuvia ominaisia käyttäytymistarpeita, jotka ovat välttämättömiä aivokemiamme tasapainon kannalta. Vaikka nykypäivänä ruuan hankinta ei enää vaadi kuljeskelua, pyrähtelyä ja puihin kiipeilyä, meidän aivomme ja elimistömme kaipaavat edelleen näitä toimintoja. Ihminen on laumaeläin. Meille on ominaista lepäillä lajitovereidemme seurassa, syödä yhdessä ja jakaa saalista. Hyvinvointimme edellyttää monipuolista ravintoa, raikasta ilmaa, kosketusta maaperän mikrobeihin ja läheistä suhdetta muunlajisiin eliöihin.
Toisaalta meissä on sisäsyntyinen pyrkimys säästellä energiaa. Sekin on ollut välttämätöntä esivanhempiemme hengissä selviytymiselle. Nykyisessä maailmassamme olemme uudenlaisen haasteen edessä. Jos ruokaa on mahdollista tilata kotiovelle ruutua pyyhkäisemällä ja viihdettä riittää vuorokauden ympäri, emme välttämättä enää tunnista lajityypillisiä käyttäytymistarpeitamme. Tarve säästellä energiaa ja toisaalta tarve saada nopeita palkintoja koukuttavista ärsykkeistä ajaa mielenterveyttämme ylläpitävien toimintojen ohi. Kun vältämme ylimääräistä vaivaa, riistämme samalla itseltämme mahdollisuuden luonnolliseen mielihyvään, joka syntyy liikkumisesta, etsimisestä ja ponnistelusta.
Eläintieteilijä Nikolas Tinbergen havaitsi tutkimuksissaan jo 1950-luvulla mielenkiintoisen ilmiön, joka esiintyi useiden eläinlajien käytöksessä. Tinbergen sai selville, että jos haalean värisiä, pieniä munia munivan linnun pesään laitetaan suurempi ja kirkkaan värinen muovimuna, lintu alkaa hautoa tätä muovimunaa omien muniensa sijaan. Tinbergen vei myös poikasiaan ruokkivan lintuemon pesän reunalle kumisen poikasen nokkaa muistuttavan objektin, joka oli väriltään kirkkaampi ja kooltaan suurempi kuin oikeiden poikasten nokat. Emot harhautuivat ruokkimaan kumista nokkaa ja laiminlöivät omat poikasensa. Tinbergen nimesi nämä luonnollisia ärsykkeitä muistuttavat, mutta voimakkuudeltaan moninkertaiset keinotekoiset ärsykkeet supernormaaleiksi ärsykkeiksi.
Psykologi Deirdre Barrettin mukaan myös ihmiset koukuttuvat supernormaaleihin ärsykkeisiin. Energiatiheä roskaruoka kuten sipsit ja karkit ajavat ravintopitoisen tuoreen ruuan ohi, koska ne tarjoavat nopeaa mielihyvää. Pornon ärsykemaailma äänineen ja kuvamateriaaleineen on niin stimuloivaa, että mielenkiinto tavallista seksiä kohtaan saattaa sammua. Some tarjoaa nopeita dopamiinipalkintoja. Vaikka suuri määrä peukkuja ei voi koskaan korvata elävää yhteyttä toiseen ihmiseen, se saattaa vangita meidät niin voimakkaasti, että emme enää motivoidu nostamaan katsettamme ruudusta kohti ympärillämme olevia eläviä lajitovereita.
Ihmettelen, miksei näistä ilmiöistä puhuta enemmän kun pohditaan ihmisten mielenterveyttä. En tarkoita, että olisin nyt keksinyt selityksen ja ratkaisun kaikkiin mielenterveyden ongelmiin. Syyt mielenterveyden haasteiden taustalla ovat todella moninaiset. Mutta jos aivojen epätasapainoa lääkitään serotoniinin tai dopamiinin takaisinottoa estävillä lääkityksillä, eikö olisi syytä myös miettiä, mitkä tekijät elintavoissamme kenties aiheuttavat ja ylläpitävät tuota epätasapainoa?
Jos aihe kiinnostaa, käypä kuuntelemassa myös Terveyssummitin jakso ”Ihmisen lajityypilliset tarpeet – avain hyvinvointiin”, jossa keskustelen näistä asioista Ilari Laineen kanssa.
Lähteet:
Barrett, D. (2020). Supernormal stimuli. How Primal Urges Overran Their Evolutionary Purpose. W. W. Norton.
Telkänranta, H. (2016). Eläin ja ihminen. Mikä meitä yhdistää? SKS Kirjat.
Tinbergen, N. (1951). The Study of Instinct. Clarendon Press.