Psykoterapia

Mitä?

Psykoterapia on tavoitteellista, vuorovaikutukseen perustuvaa hoitoa ja kuntoutusta. Työskentelyn perustana on turvallinen työskentelysuhde sekä molemminpuolinen sitoutuminen prosessiin. Psykoterapeutti on Valviran laillistama terveydenhuollon ammattihenkilö, joka on käynyt vähintään kolmen vuoden psykoterapeuttikoulutuksen soveltuvan pohjakoulutuksensa jälkeen.

Psykofyysinen viitekehys perustuu kokonaisvaltaiseen ja relationaaliseen ihmiskuvaan. Kehoa ja mieltä ei voi erottaa. Ajatukset, tunteet ja kehon järjestäytyminen ovat kiinteässä yhteydessä toisiinsa. Ihmistä ei myöskään voi irrottaa ympäristöstään. Elämme ja kasvamme suhteissa, ja kaikki suhteessaolo muovaa ja muokkaa meitä. Meitä ei voi irrottaa myöskään muusta ympäristöstämme: luonnosta, ekosysteemistä, maailmasta. Psykofyysisen psykoterapian maailmankuva on siis jo lähtökohtaisesti vahvasti holistinen.

Psykofyysisessä psykoterapiassa opetellaan havainnoimaan ja tunnistamaan tunteita, ajatuksia, vireystiloja ja kehon reaktioita sekä säätelemään niitä. Kun tietoisuutemme lisääntyy, meille avautuu uudenlaisia valinnan ja muutoksen mahdollisuuksia. Psykofyysisessä yksilöpsykoterapiassa työskennellään sekä puhumalla että kehollisen työskentelyn avulla keskittyen esimerkiksi kehon aistimuksiin, tuntemuksiin, asentoihin, liikkeisiin ja hengitykseen. Huomiota kiinnitetään kehotietoisuuden lisäämiseen ja sanattomaan vuorovaikutukseen. Ymmärrys autonomisen hermoston toiminnasta sekä vireystilan ja tunteiden säätelystä on psykofyysisen psykoterapian keskiössä.

Luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa on mahdollista tutkia, pohtia ja muuttua pienin askelin. Psykoterapiatyöskentelyä on mahdollista toteuttaa osittain myös ulkona luontoympäristössä, mikäli se on asiakkaan tavoitteiden ja tarpeiden kannalta tarkoituksenmukaista ja mielekästä.

Kenelle?

Psykofyysisessä yksilöpsykoterapiassa lähdetään aina liikkeelle asiakkaan omista tarpeista ja tavoitteista käsin. Tulosyynä voi olla esimerkiksi ahdistuneisuus, masennus, elämänkriisi, uupumus, psykosomaattiset / toiminnalliset oireet, nepsy-pulmat, traumakokemukset tai ihmissuhdeongelmat. Psykoterapiaan hakeutumisen lähtökohtana voi myös olla ihmisen oma halu tutustua syvemmin itseensä, tarkastella elämäänsä ja pohtia sen suuntaa.

Kuinka kauan ja kuinka usein?

Yksilöpsykoterapian kesto voi olla lyhyt tai pitkä. Lyhytpsykoterapiassa tavoitteet ja työskentelyn fokus on rajatumpi. Pitkän psykoterapian kesto on useita vuosia. Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiana maksimissaan kolme vuotta.

Pitkässä psykoterapiassa käyntejä on yleensä 1-2 kertaa viikossa. Lyhytpsykoterapiassa käyntitiheys voidaan sopia tarpeen mukaan joko tiiviimmäksi (kerran viikossa) tai harvemmaksi (1-2 kertaa kuussa).

Molemminpuolisen soveltuvuuden varmistamiseksi sovitaan 1–3 arviokäyntiä ennen psykoterapiasuhteen solmimista.

Mitä maksaa ja kuka maksaa?

Psykoterapiaan voi hakeutua suoraan omakustanteisesti ilman lähetettä tai siihen voi hakea tukea.

Tavallisin tuettu psykoterapian muoto on Kelan kuntoutuspsykoterapia, jota voivat saada 16-67 -vuotiaat, joiden työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi. Edellytyksenä Kelan tuen saamiselle on 3 kk hoitosuhde ja psykiatrin puoltava lausunto. Kelan kuntoutuspsykoterapia ei kata koko kustannuksia, vaan asiakkaan maksettavaksi jää 42,40 € / kerta.

Ohjeita ja lisätietoa löytyy Mielenterveystalon sivuilta.

Kelan lisäksi psykoterapiaa saattavat hyvinvointialueet (ostopalvelusopimus), vakuutusyhtiöt ja joissain tapauksissa sosiaalitoimi.